Reflection... peilikuva

http://www.misfile.com/

Jotenkin tänään ollut tämän kaltainen päivä. Siis että tulee vastaan sellaista mikä kuvaa oma olotilaani.



Ja Mulanista tämä kappale saa minut erittäin tunteelliseksi. Jeps, en voi kuunnella sitä itkemättä.
Koska tunnen juuri tuolla tavalla. Peilistä katsoo tuntematon, ei se joka olen minä.

Muutama kommentti

Laitan pari kommenttia eräältä foorumilta ja samalla myös linkkinä paikan josta nappasin ne. Tiedä nyt onko foorumi oikea sana.

Ensimmäisen kanssa olen itse samaa mieltä.

I also don't think it's either. I think if God's testing anybody, he's testing non-transgendered people to overcome biases against those who are different.

Toinen ehkä on kohtalaisen hyvin aseteltu.

 I don't think it's either. Definitely not a mental illness! I don't think that transgenders are mentally ill at all.

I think it has to do with the physical chemistry/biology of their body/dna. I don't think they can help how they feel anymore than homosexuals. Not a disease, not a perversion, just a mutation that makes them different.

 Joillain ihmisillä on kummallinen tapa tehdä hätiköityjä päätöksiä, vähäisellä tiedolla. .... liuta ajatuksia jätetty pois välistä.

Pientä summausta tämän syksyn puolelta

Pitkästä aikaa tännekin kirjoitella jotain ja ajattelin hiukan tehdä pientä summausta elokuusta eli ramadanista alkaen. Kyllä vain ramadanin aika todellakin oli hyvinkin vaikuttava aika minulla.

Eli. Ramadanista sen veran sanon, että kyseinen kuukausi meni poskelleen juuri ehkä näiden asioiden takia; miten rukoilla, missä on oikea paikka rukoilla moskeijassa ja niin edelleen. Mutta se mitä tapahtui olikin ihan muuta kuin mitä olin ajatellut. Eli ei mitään littyen Islamiin. Vaan tuona aikana minulla oli aikaa käydä läpi omia tuntemuksiani todella tarkkaan ja ajatuksen kanssa. Tuloksena oli se että pystyin todellakin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Eli transsukupuolisena ja as-ihmisenä. Erityisesti juuri tuo että olen ajatuksiltani ja osalta käytökseltäni miehinen. Toki onhan sitä joitain naisellisia piirteitä mitä ei voi ohittaa, mutta enemmistö vain painuu tuonne miehiseen puoleen.

Sitten taas tämä matkani Turkkiin. Siellä taas tuli lisävarmuutta tähän asiaani + kesäinen matkani Helsinkiin ja sen tapahtumat laittoivat todellakin miettimään omaa sijaani muslimina. Ajatus sitä että rukoilisin moskeijassa saa kyllä hiukan väreitä liikkeelle. Siskot jotka käyttävät vain huivia hiustensa suojana menevät aivan hyvin. Mutta sitten he jotka käyttävät niqabia, uh. Ne tunteet sitten menevät jo hiukan eri suuntaan. Eli ei helppoa tämä oleminen muslimina. Eli mieluummin rukoilen kotosalla, ettei ole mitään mikä voisi häiritä.

Mutta ehkä kaikkein tärkein asia mitä tässä olen oppinut. On se, että nyt todellakin tunnen itseni ja minulla ei ole mitään hävettävää sen suhteen mitä olen. Pystyn kohtaamaan joka päiväisen elämäni ilman mitään erityistä roolia. Eli siis ulos menemiseenkin ei enää tarvitse vetää roolia päälle. Niin minun piti aikaisemmin tehdä, jotta sai edes joitain päivittäisiä asioita tehtyä. Omasta mielestäni siis olen tällä hetkellä vahvempi kuin mitä puoli vuotta sitten. Ja tietysti toivon että se jatkaa vahvistumistaan myös muihinkin asioihin.

"Men are from Mecca and Women are from Medina" - Part 1

Katsoessani tätä videota minulta pääsi aika hyvät naurut. Sopii niin hyvin minun tapaani toimia stressi tilanteissa. LOL
Juu, video on hiukan eri aihepiiriin kuuluva mutta sopii hyvin tänne, koska kertoo hiukan niistä eroista mitä itse koen omaavani. Alhamdulillah!

Seksuaalisuus ja miten koen sen

Tässä jonkin aikaa miettinyt ihan miettimällä mitä seksuaalisuus merkitsee minulle. Edellisessä postauksessa laitoin nuo kaksi videota, hiukan kuin viitteeksi tälle postaukselle.

Shakira on upea, kaunis nainen. Itse en koe häntä mitenkään seksikkääksi. Enrique Iglesias on komea ja samoin myös hänen duetto parinsa. Kumpikin omalla tavallaan. Ja kummankaan kohdalla en koe heissä mitään seksikästä.

Seksuaalisuus itselleni on monimutkainen prosessi. Ne suhteet joita itselläni on ollut, ovat lähinnä itselleni olleet ystävyys suhteita. Vastakkainen sukupuoli on ollut se aloitteen tekijä. En ole koskaan uskaltanut tuoda itseäni esiin seksuaalisesti. Yksi syy miksi en on se, että en pidä siitä tunteesta jonka saan kun olen tässä ruumiissa. Erittäin vieraannuttava tunne.

Jos olen kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta niin se ei liity seksuaalisuuteen mitenkään. Olen kiinnostunut ihmisestä itsestään, ihmisenä. Jotenkin vain tuntuu että tuo seikka ei tule koskaan muuttumaan. Hellyyden osoituksia en pidä mitenkään liitettävänä seksuaalisuuteen. Outoa kun alkaa ajattelemaan.

Komeaa ja kaunista

Muutoksia käytöksessä?

Heips

Olen tässä viime päivät miettinyt sitä, kun olen hiukan päästänyt irti tuosta vanhasta roolista. Että onkohan se tavallista, että tulee enemmän noita agressiivisia puolia esiin? Minulla on nyt ollut jo monta päivää sellainen olo että voisin aivan hyvin vetää hyvinkin kevyesti herneen nenääni ja räjähtää, vielä erittäin herkästi. Tuntuu ihan siltä että olisin kuin painekattila jossa on aika kova paine.

Muutoin olen noin suurin piirtein pysytellyt aika mukavasti normaalina mitä nyt hiukan pihisee. Tai sitten tämä johtuu tuosta lämmön nousuta mitä minulla on ollut parisen viikkoa, oli miten oli, tässä sitä kuitenkin mennään joten kuten eteenpäin.
Itse koen joten kuten näin tämän tilanteeni. Itse haluan mennä eteenpäin mutta tuo ympäröivä maailma haluaa pitää minut siellä jossain missä en halua olla.

Muutoksesta ainakin kertoo se, että en oikeastaan edes halua enää noita naisellisia hömpötyksiä. Jätän ne mieluusti niille jotka niitä haluavat. Sen takia en ole varma haluanko edes liittyä erääseen foorumiin. On oma ego edessä. Nojaa, ehkä ei nyt sentään. Mutta jotain sinne päin kuitenkin.

Eräs asia mikä on myös pistänyt silmääni. On se että todella toivon tuon rintavarustuksen kaikkoamista nykymuodostaan. Sitomista ei oikein jaksa näillä kuumilla hiostavilla ilmoilla tehdä. Olisipa sen verran ylimääräistä jotta voisi ne binderit hankkia. Noh ehkä joku päivä.

Nimiä

Tässä jo jonkin aikaa pähkäillyt tuota nimi asiaa ja nyt vasta sitten tuli pari nimeä esiin, Matias ja Selim. Toisaalta jo useamman vuoden ollut päässä tuo Mats mutta sehän menisi vaikka lempinimenä. =D

On varmaan aika kysyä myös vanhemmilta tuota asiaa, josko heillä olisi jotain ehdotuksia. Ei tuota aina tiedä.

Mihin oikein tarvisee foorumeita?

Foorumilta toiseen ja takaisin.

Joskus sitä miettii onko tässä mitään järkeä, siis olla jäsenenä foorumissa. Joissakin paikoissa tuntuu että on kissatappelu pystyssä. Toinen taasen on hiljainen paikka. Jossa ei meinaa saada vastausta kysymykseen. Jos edes yhteen ei saa vastausta, miksi sitä sitten kysyisi enemmän? Tuntuu yhä voimakkaammin siltä, että olen yksin tämän asian kanssa. Turha edes mennä mainitsemaan uskonnollista suuntautumista. Aivan varmasti tulee lokaa päälle sen jälkeen.

Meistä jokainen on oma persoonansa. Siihen vaikuttaa kaikki mitä ympärillämme on. Ja jopa ne foorumin toiset jäsenet. Valitus päälle. En voi sietää pikku tyttömäistä käytöstä. Valitus pois päältä. Ja nyt pakko sanoa en välitä menikö oikein vaiko ei, sainpahan sen pois niskaltani, rinnaltani ja mielestäni.

Tyttömäinen käytös saa todellakin minut käymään kuumana ihan sen takia etten siitä pidä. Se saa minut melkein kahjoksi. Erityisesti jos käytöstä esiintyy foorumeilla. Olen jo nyt valmis kaikkoamaan setan foorumeilta! Ääk! Ehkäpä siirryn sitten muualle, mikä ei ole suomeksi, ehkä. Katsotaan miten käy. Olisi aivan mukava saada puhuttua näistä asioista joita itse koen.

Ajattelen että tämä on virhe,

olla samassa huoneessa.

kanssasi.

Olet aarteeni

tässä suuressa maailmassa.

Joka ei osaa arvostaa sinua.

Kevyt kosketuksesi kun

nojaat polveani vasten,

tuntuu lempeältä.

Katseesi vakaa

kertoo sinusta paljon.

Armaani.

Äänesi miellyttävänä soi,

huoneessa kun puhut.

Olet arvoitus jonka haluan.

pitää turvassa.

Turvassa jopa itseltäni,

tunnen itseni epäkelvoksi,

valehteliaksi, vakoilijaksi.

En kuulu tänne,

en vain uskalla sanoa

sitä ääneen.

Haluan juosta pois.

Kauas sinusta.

Silti haluan olla lähelläsi,

vaikka pelkäänkin sitä.

Menneisyys kietoutuen nykyisyyteen

Tätä transsukupuolisuus asiaa kun olen ajatellut enemmän niin olen huomannut palaavani monet kerrat sinne lapsuuteeni. Miettinyt asioita sieltä mitkä ovat vaikuttaneet minuun ja ympäristöä joka on vaikuttanut omaan lapsuuteni. Kahta eri asiaa, toisiinsa kietoutuen. Ja kuitenkin sitä yksinäisyyttä joka on kulkenut mukanani koko elämäni.

Miettinyt mitkä seikat ovat vahvistaneet tätä omaa olomuotoani. Ei ulkoista vaan sisäistä. Ollut skeptinen siitä, että onko tämä sittenkään transsukupuolisuutta. Ehkä siksi koska ainoat leikkikaverini ennen päiväkotia/tarhaa ja tietysti koulua, olivat poikia. Ja se seikka että loukkaannuin kun en päässyt heidän leikkeihinsä mukaan. Kenenköhän kanssa olisin leikkinyt sitten? Talossa jossa asuimme oli toinen tyttö mutta huomattavasti vanhempi kuin minä. Eli hänellä oli aivan muut asiat mielessä.

En muista missä vaiheessa tutustuin yhteen ja mahdollisesti parhaimpaan kaveriini. Olimme suoraan sanottuna kuin paita ja peppu monen vuoden ajan. Siihenkin tuli muutos ja nyt en itsekään enää tiedä mitä ajatella hänestä. Harmi sinällään. Ehkäpä sekin tekee rakoa kun itse en juo alkoholia. Siihen tuli aivan normaali ruumiillinen reaktio, allergia alkoi kiusaamaan. Ja nykyään koetan seurata uskonnollista vakaumustani joka sekään ei salli alkoholia.

Mutta se lapsuuteni. Joka kohtaa nyt muistoissani. Niin monia ristiriitoja omien tuntemuksieni kanssa. Koeta nyt tässä selvittää mikä oli mitäkin. Mikä tapahtuma vaikuttaa nyt eniten tänä päivänä. Mitä jos... asuinympäristöni olisi ollut toisenlainen kuin se oli. Olisiko se muuttanut mitään? Epäilen ettei olisi. Ehkä joissain muissa asioissa olisi, muttei transsukupuolisuudessa.

Lapsesta asti tuntenut etten ole normaali ja ne tuntemukset ovat vahvistuneet aina kun olen ollut naisten seurassa.

Joskus toivon että voisin palata sinne lapsuuteni, jossa sain papatti matosta irroitetun papattin räjäytettyä sormilleni.        ...joskus.... harvoin kuitenkin. En kuitenkaan haluaisi elää enää uudestaan niitä vuosia. Muistan ehkä liiankin hyvin niitä tapahtumia. Parempi niin, ainakin koetan hyväksyä tämän elämäni siinä muodossa kuin se on nyt tällä hetkellä. Ja koetan löytää sen horisontin jonne kääntää katseeni ja josta löydän tulevaisuuteni.

Elää menneisyys uudestaan jotta voisin jatkaa eteenpäin tulevaisuuteen.

Ensi askeleet

Olen ottamassa niitä ensimmäisiä askeleita eteenpäin tässä transsukupuolisuuden suhteen. Ja olen kovasti miettinyt niitä kysymyksiä mitä kysyä sitten kun pääsen niitä kysymään. Tosin olen tehnyt niin jo valmiiksi, jopa itseni väsyttänyt siinä puuhassa. Toisinaan kyllä toivon että olisi aivan tässä vieressä tukemassa, antamassa neuvoja miten pärjätä ja jatkaa eteenpäin. Eikä aina olla etsimässä tietoa netin kautta.

Tietoa löytyy jopa liiankin kanssa. Ehkä yksi parhaimpia on olleet nämä youtuben videot. Transmiehet ja -naiset ovat kertoneet päiväkirjan muodossa tapahtumistaan ja ajatuksistaan. Olen saanut todella paljon ajattelemisen aihetta niiden kautta. Foorumien kautta jonkin verran on tullut ajatuksia vastaan.

Tuntuu siltä että minun on vain odotettava ja vahvistettava näitä omia tuntemuksiani ja oloani. Mikä ei ole helppo tehtävä. Yksin pojan kanssa kun asun ja tuttava piiri pieni ja yhdeltä osalta hajallaankin oleva. Ei ole muuta kuin minä, joka voi kohdella itseäni siten kuin tunnen olevani.

Ajatukset pyörivät päässäni kuin villinä kulkeva pyörä. Niiden erottelu vie oman aikansa ja niiden selvittely toisen. Aikaa tämä tulee viemään. Sanoisin että aika monta vuotta yhteensä ennen kuin edes tunnen itseni täysin eheäksi. Tällä hetkellä olen repalainen reppana, noin kuvainnollisesti sanoen. Ensi viikolla on käynti transtukipisteessä Helsingissä. Saapi nähdä miten siellä menee. Kaiken lisäksi tunnen Helsinkiä todella huonosti, puhumattakaan julkisilla liikkuminen siellä. Apuah!

Itsensä kanssa eläminen

On toisinaan rankaa tämä kaksinainen olotila.

Lainaus Trans sukupuolen muunnelmia kirjasta.

Toisaalta koen halua assimiloitua sukupuolijärjestelmään ja toisaalta haluan pyristellä siitä vimmaisesti eroon. Suurinta ahdistusta minulle aiheuttavat sellaiset joukkomääritelmät kuin "miehet" ja "naiset", siis nimenomaan jonkin ihmisryhmän kuvauksena. Näiden ryhmien odotetaan käyttäytyvän jollakin tapaa, esimerkiksi viehättyvän jostakin. Heti jos ajattelen että minun pitäisi olla jonkin kulttuurillisesti oletetun ryhmän "naiset" tai "miehet" kaltainen, haluaisin vain juosta pois, ja silloin ilmoitan, että olen erilainen kuin nämä ryhmät. Mutta jos ajattelen tuntemiani naisia ja miehiä, yksilöitä, minun onkin vallan helppo samastua miesyksilöihin ja vaikeampi samastua naisyksilöihin.

 Tuo kuvaa hyvin sitä miten itse koen, aivan hyvin voisin sanoa kyseisellä henkilöllä on ollut saman tyyliset ajatukset kuin minulla.

Minä olen MINÄ, näin lyhyesti sanottuna. Ihmiset ympärilläni joko hyväksyvät sen taikka sitten eivät hyväksy. Olen aina samaistunut mieshahmoihin helpolla, oli sitten fiktiivinen tai täysin oikea ihminen.
Toisaalta nämä pelien droidi hahmot ovat mielenkiintoisia, esimerkiksi Mass Effectin Legion. Harmi vain että hän ei ole kovinkaan pitkään valittavana omaan ryhmään, kun tulee niin myöhään pelissä mukaan. Droideista on vaikea sanoa kumpaa sukupuolta he ovat, ehkä siksi ovat minusta pelien mielenkiintoisimpia hahmoja. Tosin joskus löytyy ihan selviä viittauksia että kumpaa sukupuolta he ovat.

Romanian kappale euroviisuissa oli yksi suosikeistani ja video nousi suosikikseni loppupuolella olevien droidien takia. Olin aivan mennyttä miestä.

Video löytyy tuolta -> http://www.youtube.com/watch?v=sFYLp-r0ZVA

Tuntuu ihan siltä että tämä vuosi tulee olemaan täynnä valintoja. Tietyssä mielessä haluaisin päästä eroon tästä nykyisestä elämästäni jotta voisin aloittaa alusta. Puhtaalta pöydältä.

Reiluus toisiamme kohtaan

Minkä takia ihmiset eivät pysty reiluuteen toisaan kohtaan?

Olet sitten homoseksuaallinen, transsukupuolinen, transvestiitti, uskova, jedi, sinulta löytyy jokin tauti mitä ei voida parantaa, ynnä muuta, mitä mahdollisesti voi olla. Oli se sitten oma valintasi tai sinulla jo syntyessäsi. Aina löytyy jokin syy minkä takia ei voi toista ihmistä kohdella samalla tavalla kuin toista. Tasapuolisesti ihmisenä.

Onko sekään reilua, että sinä autat jotakuta ihmistä ja tämä sitten melkein syyttää sinua auttamisesta? Periaatteessa nyky yhteisö on mennyt joissain kohdin siihen, että syyllistetään kaikissa asioissa, teet tai et tee sitä.
Asioista pitäisi pystyä puhumaan rakentavasti, ilman syyllistämistä. Meitä ihmisiä on paljon ja erilaisia. Meillä ihmisillä on kyky oppia. Miksi sitten emme voi ottaa oppia toisen ihmisten erilaisuudesta? Kasvattaa omaa tietoamme?

 Missä olemme menneet pieleen? Vastauksia löytyy niin monta kuin on ihmisten mielipiteitä. Mikä niistä on oikea vai onko mikään niistä?

Lisää asiaa transsukupuolisuudesta

Suosittelen muitakin ihmisiä menemään näille sivuille http://ranta-ranta.vuodatus.net/

Jari Ranta: Näkökulmia - Aspects & Transpects
Sivut ovat tehty todella mielenkiintoa herättävällä tavalla. Hyvällä maulla ja omasta mielestäni taitava kirjoittaja kyseessä. Työnsä puolesta hänen onkin osattava kirjoittaa. Menkää lukemaan niin saatte tietää enemmän. En kerro yhtään enempää.

Omia tuntemuksia arkielämässä

Tässä hiukan näitä omia tuntojani koetan kertoa näiden parin sarjakuva sivun avulla. Eli sarjakuva on Misfile, kertoo tarinan pojasta, jonka vahingossa enkeli muuttaa tytöksi asettaessaan kansion väärään paikkaan. Jos kiinnostusta löytyy niin tarina alkaa tästä. .

Todellakin siis niskakarvat nousevat pystyyn tuollaisesta.
http://www.misfile.com/index.php?page=81

Itse en tosin pysty tuohon mihin tämän sarjakuvan sankari/sankaritar.
http://www.misfile.com/index.php?page=82

Korviini käy kaikki prinsessa, kaunotar ja muut lellittely, iskemis repliikit saavat niskakarvat ylös ja kutinana oikeaan käteen. Tekisi mieli iskeä johonkin. Ja aika useasti käy niin, että minulta on sen jälkeen koko päivä pilalla. Not funny at all.

Kunpa pystyisin samaan

Ihmisarvosi 0

Tuolta minusta tuntuu tällä hetkellä. En ole itse valinnut olevani transsukupuolinen, vaan se on annettu minulle. Niin hyvässä kuin pahassa. En valinnut tätä roolia ollakseni vähemmistössä, vähemmistönä. Ilmeisesti voin etsiä sen salasimman piilopaikan ja mennä sinne. Ja koskaan olla tulematta pois.

Jo se että minulla on aspergerin syndrooma, tekee elämästä tavallista vaikeampaa. Ja sitten vielä tämä transseksuaalisuus. En odota että kukaan tässä koko maailmassa voisi edes yrittää ymmärtää miltä minusta tuntuu. Ainoa mikä minut pitää täällä on oma uskoni Allahiin ja se että Hän tietää mikä on minulle parasta. Ei kukaan ihminen siihen pysty. Voi vain antaa hetkellistä tukea, olla olkapäänä vaikeana hetkenä. Kunpa vielä löytäisin sellaisen ihmisen jolle voisin puhua ilman, että leimattaisiin totaaliseksi friikiksi. Ja joka ei levittäisi asioita. Osaisi ajatella hiukan pidemmälle. Uskoisin että jos kertoisin facebookin puolella niin kaveripiiri pienenisi aika nopeasti. Joten en kerro, ainakaan vielä.

Viha

Siinä on voimakas sana, viha. Sen aikaan saamiseksi ei välttämäti tarvita paljoa, toisaalta joskus sen saamiseen tarvitaan paljon. Viha kaivertaa sisältä päin. Saa raivostumaan, pahimmillaan se saa aikaan tuhoa.

Olen aivan yksin tämän asiani kanssa, transeksuaalisuuden. Minullakin on tunteet, asperger syndrooma tuo oman värityksen elämääni. En osaa hakea oikeanlaista seuraa, jotain ihmistä jonka kanssa jutella. Kertoa oikeasti mitä minä tunnen.
Mielenterveystoimistossa en osaa kertoa niistä asioista, koska ovat liian henkilökohtaisia.

Toisten ihmisten välinpitämättömät lausahdukset satuttavat. En halua mitään muuta kuin pientä ymmärrystä. Ennen kuin kaikki romahtaa päälleni.
Ainut suojani on usko Allahiin. Rukoilla häntä antamaan edes hetkellinen suoja ulkomaailmalta, toivoa jostain paremmasta. Myönnän, että kun minun aikani tulee poistua, olen onnellinen. Jonain päivänä, joskus tulevaisuudessa.

Tämän kirjoittaminen helpotti oloani enemmän kuin luulin...

Sairastelua ja äänen kanssa

Tässä kipeänä kun nyt olen ja kurkku kipu hiukan vaivaa. Tuli mieleeni sellainen, että minkä takia oikeastaan päädyin tuohon taustakuvaan tässä blogissa. No ainakin se on rentouttava itselleni. Muista en tiedä mutta olisi ihan kiva tietää ajatuksia siitä, taustakuvasta siis.

Huh, aikamoinen lääkejuoma. Maku ei ole pahimmasta päästä mutta ei mikään hyväkään oikein ole. Eiköhän tästä parane vaivat pika puoliin. On ollut hiukan hupsu olo kun ääni mennyt ylös ja alas. No aika normaalia minulla. Ehkäpä sen vuoksi puhunkin hiljaisemmalla äänellä. No enpä ainakaan rakasta omaa ääntäni.

Nyt kun tuo ääni tuli mainittua, niin tulipa mieleen sellainenkin, että tykkään lauleskella enemmän sellaisia kappaleita joissa on miesäänet. Näistä asioista olisi ihan kiva jutella jonkun kanssa. Äh kunpa sitten muistaisi ottaa puheeksi, ainut että jostain syystä tuntuu nolota puhua noinkin arkisesta asiasta?? Outo minä....

Noh jospa tästä nyt menisi hetkeksi lepäämään.

Erikoinen vertaus + Turkin euroviisu kipale ;)

“He says an operation is no more a sin than ‘changing wheat to flour to bread’.
That's little bit extreme way to say.

And I did get it here .

Jaahast, näköjään meni osittain enkun puolelle. Mutta kuitenkin tuo vertaus saa jokaisen karvani nousemaan ylös. Siis, sanon näin, että mikä meitä ihmisiä vaivaa? On todella outoa lukea tai kuulla kyseenlaisia vertauksia transsukupuolisuudesta. Ihan kuin kyseinen muutos tapahtuisi nopeasti. Leipä valmistuu nopeammin kuin ihmisen sukupuolen korjaus leikkaus. Öh. Ehkäpä minä nyt missaan jotain. ?

Ja tähän loppuun se Turkin yllätys euroviisuihin =D  Kävipä vaihteeksi niin päin että "onko se sama yhtye josta jo valmiiksi pidän?" Ja olipa se juuri se sama.



Ja tämän -> takana

....? Siis mitä oikein ajattelinkaan?

Ollappa täysin varma omasta sukupuoleastaan. Tämä jatkuva itseinho käy voimille. Imee kaiken virran pois.

No unohdinhan minä ne muutamat hetket jolloin itseinhoa ei ole. Harmittaa vielä se kun ei ole tullut hankittua juttu kaveria jolle voisi kertoilla näistä asioista niin ettei tulisi tunnetta, että olisi ihan hoopo. Jospa nyt viikonlopun aikana tulisi sitten sen verran ryhdistäydyttyä että saisi.

Ulkona sataa vaihteeksi vettä. Kuukauden kiusa alkoi eilen, melkein jo hetken toivoin että jäisi tämä kuukausi väliin. Ei voi mitään.
Kaiken lisäksi minua nukuttaa. Nukuin kyllä viime yön hyvin, mutta nyt jokin vain väsyttää. Viikolopun aikana pakko kirjoittaa nuo muutamat s-postit loppuun. Jospa saisi taas asioita liikkeelle niiden avulla.

Näkyillään.

Aurinkoiset päivät.

Tässä jonkin verran tullut nautittua auringon tuomasta lämmöstä. Kävin kynsienleikkuun tekemässä parvekkeella ja samalla nautin auringosta. Että se tuntui mukavalta. Jos vaikka saisi taas käsivarsiinsa väriä. Päänahka ainakin kaipaa aurinkoa. Ainut että näillä leveysasteilla ei ihan riitä auringon teho.

Samalla nämä päivät saavat aikaan sen, että tekee mieli lähteä juoksemaan. Tosin en nauti siitä ihan niin paljoa kuin haluaisin, kiitos rintojeni. Vaikka käytänkin urheiluliivejä niin ei niistä ole suurta apua. :-(  Tällä koolla ainakaan.
On niin monta asiaa joita nauttisin tehdä mutta sitten tulee eteen joko rinnat taikka kuukautiset. En hallitse tätä ruumista ollenkaan. Tanssiminenkin jää vain satunnaiseksi harrastukseksi.

Meni nyt kyllä hitusen ajatukset nurinan puolelle mutta menkööt. Menenkin tästä lukemaan foorumia kun kukaan ei ole juttu tuulella mesen puolella.

Näkyillään.

Stressiä... about covering up

Jeps, sitä on ollut tuosta lopputalvesta alkaen. Stressiä mitä sitä päällensä laittaisi ja sitten vielä keväällä se mukava pieni yllätys. Noh, tässä sitä nyt vain yrittää vänksäillä näiden omien kuteiden kanssa.
Mekko tai hame eivät kylläkään päälle löydä reittiä. Ainakaan vähään aikaan. Huivi sen sijaan... erhm, tälläkin hetkellä on joten mikä ettei. Olen aina pitänyt huiveista, vaikka en silloin aikoinaan niin hirveästi käyttänytkään niitä. Olen vain niin himpurantin tarkkana noiden sävyjen kanssa. On ihan pakko olla selkeä match, värien suhteen. Muutoin ei tule mitään vaan pyörin ihan turhautuneena ympäri huonetta.

Vaikka minulta löytyykin joitain naisellisia vaatteita niin en ole mitenkään kovin iso tykkääjä niiden suhteen. Joskus silloin tällöin. Ja on käynyt jopa niin, etten ole ajatellut aivan loppuun jonkin vaateparren käyttöä. Saaden aikaan epämieluisia kohtaamisia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Monesti keljuttanut se, ettei ole voinut olla niin rentona kuin olisi halunut olla.

Mitä tulee aiheeseen miesten vaatteet niin löytyy niitä kaapista, lähinnä paitoja. Suurin osa on tulla tupsahtanut isältä, kun en ole niin norkkeli ollut. Päin vastoin ihan ilomielin otin vastaan jollei olleet liian isoja.
Joskus koulu ikäisenä sitä tuli omistettua erittäin mukavat nahkakengät, jotka tietysti olivat poikien mallia. Ja nykyään sitä tulee pihvattua pojan kengät, jos hän ei jostain syystä niitä tykkää käyttää.

Mitenkäs tästä vanhoista tavoista niin vain pääsisi eroon? Ilman että stressi iskee päälle.

Tuleeko olemaan helppoa?

Ajattelin tehdä tälläisen pienen kysely tuokion itselleni. Ja jos joku joka mahdollisesti lukee tätä, voi jättää omia kysymyksiä. Koetan vastata parhaani mukaan. Varmaan tulee olemaan osa kaksi.

Kysymykset ja vastaukset.

Olla transmies?  - Ei todellakaan. Minua tullaan aina kohtelemaan sen mukaan mitä tämä astiani on, naisena. Loukataan päin kasvoja, olit miten päin tahansa. Silmäkulmassa on nykinyt jo monen omituista vuotta.

Pukeutua oikein? - Siis mikä on oikea tapa minulle? Ulkopuolen mukaan mentäessä hijab on sanoisinko, tiettyyn rajaan asti ok. Riippuen hyvin paljon materiaalista, väreistä, muodoista joihin asusteet on tehty. Mutta usko pois, aivan liian naisellinen asuste lentää ulos. Tälläkin hetkellä sormia kutkuttaa muutama asuste. Suoraan sanottuna erittäin arka aihe. Tällä hetkellä ei edes tee mieli poistua ulos.

Oletko kiinnostunut sukupuolenkorjausleikkauksesta? - Erittäin hyvä kysymys. En ole ja olen. Jollen olisi uskovainen ja kunnioittasi Allahin (swt) tahtoa. Tekisin sen epäröimättä. Mutta nyt tässä vaiheessa, kun tämä koko show on alkamassa voin todeta, ystävät karsitaan lopullisesti. Tämä tulee olemaan henkisesti raskasta. Tiedä miten monta kertaa sitä tulee käytyä pohjalla. Miten monta kertaa mieli on lähellä katkeamispistettä?

Tekeekö sinun koskaan mieli pukeutua naisellisesti? - Erittäin harvoin, siis todella, todella harvoin.

Onko Koraanissa mainitaa tästä? - Hyvä kysymys. Ehkäpä tämä linkki valaisee hiukan asiaa. http://en.wikipedia.org/wiki/Mukhannathun Ei varsinaisesti suoraan minuun kohdistuvana mutta sinne päin. Siis MTF tapuksena mutta ei FTM. Epäilen, että löytyyköhän sellaista ollenkaan.

+/- 0

Salaam

Tuo tulos tuli siitä kun kirjoitin Imaamille ja pyysin neuvoja asiassani tai ongelmassani miten päin nyt vain sen ajattelee. Eli vastauksessa tuli vain ne seikat jotka jo valmiiksi tiesin. Ei mitään muuta. Elikkä olisi ollut ihan sama vaikka olisinkin jättäny kirjoittamatta mutta nyt ainakin voin sanoa, että olen yhden vastauksen saanut. Että sellaista.

was

Paikan vaihto aiheelle

Kuten otsikko sen sanoo, vaihdan paikkaa transsukupuolisuutta koskeviin asioihin liittyen. Eli vanhemmasta blogista tulen siirtämään tänne.