Mekko tai hame eivät kylläkään päälle löydä reittiä. Ainakaan vähään aikaan. Huivi sen sijaan... erhm, tälläkin hetkellä on joten mikä ettei. Olen aina pitänyt huiveista, vaikka en silloin aikoinaan niin hirveästi käyttänytkään niitä. Olen vain niin himpurantin tarkkana noiden sävyjen kanssa. On ihan pakko olla selkeä match, värien suhteen. Muutoin ei tule mitään vaan pyörin ihan turhautuneena ympäri huonetta.
Vaikka minulta löytyykin joitain naisellisia vaatteita niin en ole mitenkään kovin iso tykkääjä niiden suhteen. Joskus silloin tällöin. Ja on käynyt jopa niin, etten ole ajatellut aivan loppuun jonkin vaateparren käyttöä. Saaden aikaan epämieluisia kohtaamisia vastakkaisen sukupuolen kanssa. Monesti keljuttanut se, ettei ole voinut olla niin rentona kuin olisi halunut olla.
Mitä tulee aiheeseen miesten vaatteet niin löytyy niitä kaapista, lähinnä paitoja. Suurin osa on tulla tupsahtanut isältä, kun en ole niin norkkeli ollut. Päin vastoin ihan ilomielin otin vastaan jollei olleet liian isoja.
Joskus koulu ikäisenä sitä tuli omistettua erittäin mukavat nahkakengät, jotka tietysti olivat poikien mallia. Ja nykyään sitä tulee pihvattua pojan kengät, jos hän ei jostain syystä niitä tykkää käyttää.
Mitenkäs tästä vanhoista tavoista niin vain pääsisi eroon? Ilman että stressi iskee päälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti