Tätä transsukupuolisuus asiaa kun olen ajatellut enemmän niin olen huomannut palaavani monet kerrat sinne lapsuuteeni. Miettinyt asioita sieltä mitkä ovat vaikuttaneet minuun ja ympäristöä joka on vaikuttanut omaan lapsuuteni. Kahta eri asiaa, toisiinsa kietoutuen. Ja kuitenkin sitä yksinäisyyttä joka on kulkenut mukanani koko elämäni.
Miettinyt mitkä seikat ovat vahvistaneet tätä omaa olomuotoani. Ei ulkoista vaan sisäistä. Ollut skeptinen siitä, että onko tämä sittenkään transsukupuolisuutta. Ehkä siksi koska ainoat leikkikaverini ennen päiväkotia/tarhaa ja tietysti koulua, olivat poikia. Ja se seikka että loukkaannuin kun en päässyt heidän leikkeihinsä mukaan. Kenenköhän kanssa olisin leikkinyt sitten? Talossa jossa asuimme oli toinen tyttö mutta huomattavasti vanhempi kuin minä. Eli hänellä oli aivan muut asiat mielessä.
En muista missä vaiheessa tutustuin yhteen ja mahdollisesti parhaimpaan kaveriini. Olimme suoraan sanottuna kuin paita ja peppu monen vuoden ajan. Siihenkin tuli muutos ja nyt en itsekään enää tiedä mitä ajatella hänestä. Harmi sinällään. Ehkäpä sekin tekee rakoa kun itse en juo alkoholia. Siihen tuli aivan normaali ruumiillinen reaktio, allergia alkoi kiusaamaan. Ja nykyään koetan seurata uskonnollista vakaumustani joka sekään ei salli alkoholia.
Mutta se lapsuuteni. Joka kohtaa nyt muistoissani. Niin monia ristiriitoja omien tuntemuksieni kanssa. Koeta nyt tässä selvittää mikä oli mitäkin. Mikä tapahtuma vaikuttaa nyt eniten tänä päivänä. Mitä jos... asuinympäristöni olisi ollut toisenlainen kuin se oli. Olisiko se muuttanut mitään? Epäilen ettei olisi. Ehkä joissain muissa asioissa olisi, muttei transsukupuolisuudessa.
Lapsesta asti tuntenut etten ole normaali ja ne tuntemukset ovat vahvistuneet aina kun olen ollut naisten seurassa.
Joskus toivon että voisin palata sinne lapsuuteni, jossa sain papatti matosta irroitetun papattin räjäytettyä sormilleni. ...joskus.... harvoin kuitenkin. En kuitenkaan haluaisi elää enää uudestaan niitä vuosia. Muistan ehkä liiankin hyvin niitä tapahtumia. Parempi niin, ainakin koetan hyväksyä tämän elämäni siinä muodossa kuin se on nyt tällä hetkellä. Ja koetan löytää sen horisontin jonne kääntää katseeni ja josta löydän tulevaisuuteni.
Elää menneisyys uudestaan jotta voisin jatkaa eteenpäin tulevaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti