Siinä on voimakas sana, viha. Sen aikaan saamiseksi ei välttämäti tarvita paljoa, toisaalta joskus sen saamiseen tarvitaan paljon. Viha kaivertaa sisältä päin. Saa raivostumaan, pahimmillaan se saa aikaan tuhoa.
Olen aivan yksin tämän asiani kanssa, transeksuaalisuuden. Minullakin on tunteet, asperger syndrooma tuo oman värityksen elämääni. En osaa hakea oikeanlaista seuraa, jotain ihmistä jonka kanssa jutella. Kertoa oikeasti mitä minä tunnen.
Mielenterveystoimistossa en osaa kertoa niistä asioista, koska ovat liian henkilökohtaisia.
Toisten ihmisten välinpitämättömät lausahdukset satuttavat. En halua mitään muuta kuin pientä ymmärrystä. Ennen kuin kaikki romahtaa päälleni.
Ainut suojani on usko Allahiin. Rukoilla häntä antamaan edes hetkellinen suoja ulkomaailmalta, toivoa jostain paremmasta. Myönnän, että kun minun aikani tulee poistua, olen onnellinen. Jonain päivänä, joskus tulevaisuudessa.
Tämän kirjoittaminen helpotti oloani enemmän kuin luulin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti