Pitkästä aikaa tännekin kirjoitella jotain ja ajattelin hiukan tehdä pientä summausta elokuusta eli ramadanista alkaen. Kyllä vain ramadanin aika todellakin oli hyvinkin vaikuttava aika minulla.
Eli. Ramadanista sen veran sanon, että kyseinen kuukausi meni poskelleen juuri ehkä näiden asioiden takia; miten rukoilla, missä on oikea paikka rukoilla moskeijassa ja niin edelleen. Mutta se mitä tapahtui olikin ihan muuta kuin mitä olin ajatellut. Eli ei mitään littyen Islamiin. Vaan tuona aikana minulla oli aikaa käydä läpi omia tuntemuksiani todella tarkkaan ja ajatuksen kanssa. Tuloksena oli se että pystyin todellakin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Eli transsukupuolisena ja as-ihmisenä. Erityisesti juuri tuo että olen ajatuksiltani ja osalta käytökseltäni miehinen. Toki onhan sitä joitain naisellisia piirteitä mitä ei voi ohittaa, mutta enemmistö vain painuu tuonne miehiseen puoleen.
Sitten taas tämä matkani Turkkiin. Siellä taas tuli lisävarmuutta tähän asiaani + kesäinen matkani Helsinkiin ja sen tapahtumat laittoivat todellakin miettimään omaa sijaani muslimina. Ajatus sitä että rukoilisin moskeijassa saa kyllä hiukan väreitä liikkeelle. Siskot jotka käyttävät vain huivia hiustensa suojana menevät aivan hyvin. Mutta sitten he jotka käyttävät niqabia, uh. Ne tunteet sitten menevät jo hiukan eri suuntaan. Eli ei helppoa tämä oleminen muslimina. Eli mieluummin rukoilen kotosalla, ettei ole mitään mikä voisi häiritä.
Mutta ehkä kaikkein tärkein asia mitä tässä olen oppinut. On se, että nyt todellakin tunnen itseni ja minulla ei ole mitään hävettävää sen suhteen mitä olen. Pystyn kohtaamaan joka päiväisen elämäni ilman mitään erityistä roolia. Eli siis ulos menemiseenkin ei enää tarvitse vetää roolia päälle. Niin minun piti aikaisemmin tehdä, jotta sai edes joitain päivittäisiä asioita tehtyä. Omasta mielestäni siis olen tällä hetkellä vahvempi kuin mitä puoli vuotta sitten. Ja tietysti toivon että se jatkaa vahvistumistaan myös muihinkin asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti