Mihin oikein tarvisee foorumeita?

Foorumilta toiseen ja takaisin.

Joskus sitä miettii onko tässä mitään järkeä, siis olla jäsenenä foorumissa. Joissakin paikoissa tuntuu että on kissatappelu pystyssä. Toinen taasen on hiljainen paikka. Jossa ei meinaa saada vastausta kysymykseen. Jos edes yhteen ei saa vastausta, miksi sitä sitten kysyisi enemmän? Tuntuu yhä voimakkaammin siltä, että olen yksin tämän asian kanssa. Turha edes mennä mainitsemaan uskonnollista suuntautumista. Aivan varmasti tulee lokaa päälle sen jälkeen.

Meistä jokainen on oma persoonansa. Siihen vaikuttaa kaikki mitä ympärillämme on. Ja jopa ne foorumin toiset jäsenet. Valitus päälle. En voi sietää pikku tyttömäistä käytöstä. Valitus pois päältä. Ja nyt pakko sanoa en välitä menikö oikein vaiko ei, sainpahan sen pois niskaltani, rinnaltani ja mielestäni.

Tyttömäinen käytös saa todellakin minut käymään kuumana ihan sen takia etten siitä pidä. Se saa minut melkein kahjoksi. Erityisesti jos käytöstä esiintyy foorumeilla. Olen jo nyt valmis kaikkoamaan setan foorumeilta! Ääk! Ehkäpä siirryn sitten muualle, mikä ei ole suomeksi, ehkä. Katsotaan miten käy. Olisi aivan mukava saada puhuttua näistä asioista joita itse koen.

Ajattelen että tämä on virhe,

olla samassa huoneessa.

kanssasi.

Olet aarteeni

tässä suuressa maailmassa.

Joka ei osaa arvostaa sinua.

Kevyt kosketuksesi kun

nojaat polveani vasten,

tuntuu lempeältä.

Katseesi vakaa

kertoo sinusta paljon.

Armaani.

Äänesi miellyttävänä soi,

huoneessa kun puhut.

Olet arvoitus jonka haluan.

pitää turvassa.

Turvassa jopa itseltäni,

tunnen itseni epäkelvoksi,

valehteliaksi, vakoilijaksi.

En kuulu tänne,

en vain uskalla sanoa

sitä ääneen.

Haluan juosta pois.

Kauas sinusta.

Silti haluan olla lähelläsi,

vaikka pelkäänkin sitä.

Menneisyys kietoutuen nykyisyyteen

Tätä transsukupuolisuus asiaa kun olen ajatellut enemmän niin olen huomannut palaavani monet kerrat sinne lapsuuteeni. Miettinyt asioita sieltä mitkä ovat vaikuttaneet minuun ja ympäristöä joka on vaikuttanut omaan lapsuuteni. Kahta eri asiaa, toisiinsa kietoutuen. Ja kuitenkin sitä yksinäisyyttä joka on kulkenut mukanani koko elämäni.

Miettinyt mitkä seikat ovat vahvistaneet tätä omaa olomuotoani. Ei ulkoista vaan sisäistä. Ollut skeptinen siitä, että onko tämä sittenkään transsukupuolisuutta. Ehkä siksi koska ainoat leikkikaverini ennen päiväkotia/tarhaa ja tietysti koulua, olivat poikia. Ja se seikka että loukkaannuin kun en päässyt heidän leikkeihinsä mukaan. Kenenköhän kanssa olisin leikkinyt sitten? Talossa jossa asuimme oli toinen tyttö mutta huomattavasti vanhempi kuin minä. Eli hänellä oli aivan muut asiat mielessä.

En muista missä vaiheessa tutustuin yhteen ja mahdollisesti parhaimpaan kaveriini. Olimme suoraan sanottuna kuin paita ja peppu monen vuoden ajan. Siihenkin tuli muutos ja nyt en itsekään enää tiedä mitä ajatella hänestä. Harmi sinällään. Ehkäpä sekin tekee rakoa kun itse en juo alkoholia. Siihen tuli aivan normaali ruumiillinen reaktio, allergia alkoi kiusaamaan. Ja nykyään koetan seurata uskonnollista vakaumustani joka sekään ei salli alkoholia.

Mutta se lapsuuteni. Joka kohtaa nyt muistoissani. Niin monia ristiriitoja omien tuntemuksieni kanssa. Koeta nyt tässä selvittää mikä oli mitäkin. Mikä tapahtuma vaikuttaa nyt eniten tänä päivänä. Mitä jos... asuinympäristöni olisi ollut toisenlainen kuin se oli. Olisiko se muuttanut mitään? Epäilen ettei olisi. Ehkä joissain muissa asioissa olisi, muttei transsukupuolisuudessa.

Lapsesta asti tuntenut etten ole normaali ja ne tuntemukset ovat vahvistuneet aina kun olen ollut naisten seurassa.

Joskus toivon että voisin palata sinne lapsuuteni, jossa sain papatti matosta irroitetun papattin räjäytettyä sormilleni.        ...joskus.... harvoin kuitenkin. En kuitenkaan haluaisi elää enää uudestaan niitä vuosia. Muistan ehkä liiankin hyvin niitä tapahtumia. Parempi niin, ainakin koetan hyväksyä tämän elämäni siinä muodossa kuin se on nyt tällä hetkellä. Ja koetan löytää sen horisontin jonne kääntää katseeni ja josta löydän tulevaisuuteni.

Elää menneisyys uudestaan jotta voisin jatkaa eteenpäin tulevaisuuteen.

Ensi askeleet

Olen ottamassa niitä ensimmäisiä askeleita eteenpäin tässä transsukupuolisuuden suhteen. Ja olen kovasti miettinyt niitä kysymyksiä mitä kysyä sitten kun pääsen niitä kysymään. Tosin olen tehnyt niin jo valmiiksi, jopa itseni väsyttänyt siinä puuhassa. Toisinaan kyllä toivon että olisi aivan tässä vieressä tukemassa, antamassa neuvoja miten pärjätä ja jatkaa eteenpäin. Eikä aina olla etsimässä tietoa netin kautta.

Tietoa löytyy jopa liiankin kanssa. Ehkä yksi parhaimpia on olleet nämä youtuben videot. Transmiehet ja -naiset ovat kertoneet päiväkirjan muodossa tapahtumistaan ja ajatuksistaan. Olen saanut todella paljon ajattelemisen aihetta niiden kautta. Foorumien kautta jonkin verran on tullut ajatuksia vastaan.

Tuntuu siltä että minun on vain odotettava ja vahvistettava näitä omia tuntemuksiani ja oloani. Mikä ei ole helppo tehtävä. Yksin pojan kanssa kun asun ja tuttava piiri pieni ja yhdeltä osalta hajallaankin oleva. Ei ole muuta kuin minä, joka voi kohdella itseäni siten kuin tunnen olevani.

Ajatukset pyörivät päässäni kuin villinä kulkeva pyörä. Niiden erottelu vie oman aikansa ja niiden selvittely toisen. Aikaa tämä tulee viemään. Sanoisin että aika monta vuotta yhteensä ennen kuin edes tunnen itseni täysin eheäksi. Tällä hetkellä olen repalainen reppana, noin kuvainnollisesti sanoen. Ensi viikolla on käynti transtukipisteessä Helsingissä. Saapi nähdä miten siellä menee. Kaiken lisäksi tunnen Helsinkiä todella huonosti, puhumattakaan julkisilla liikkuminen siellä. Apuah!

Itsensä kanssa eläminen

On toisinaan rankaa tämä kaksinainen olotila.

Lainaus Trans sukupuolen muunnelmia kirjasta.

Toisaalta koen halua assimiloitua sukupuolijärjestelmään ja toisaalta haluan pyristellä siitä vimmaisesti eroon. Suurinta ahdistusta minulle aiheuttavat sellaiset joukkomääritelmät kuin "miehet" ja "naiset", siis nimenomaan jonkin ihmisryhmän kuvauksena. Näiden ryhmien odotetaan käyttäytyvän jollakin tapaa, esimerkiksi viehättyvän jostakin. Heti jos ajattelen että minun pitäisi olla jonkin kulttuurillisesti oletetun ryhmän "naiset" tai "miehet" kaltainen, haluaisin vain juosta pois, ja silloin ilmoitan, että olen erilainen kuin nämä ryhmät. Mutta jos ajattelen tuntemiani naisia ja miehiä, yksilöitä, minun onkin vallan helppo samastua miesyksilöihin ja vaikeampi samastua naisyksilöihin.

 Tuo kuvaa hyvin sitä miten itse koen, aivan hyvin voisin sanoa kyseisellä henkilöllä on ollut saman tyyliset ajatukset kuin minulla.

Minä olen MINÄ, näin lyhyesti sanottuna. Ihmiset ympärilläni joko hyväksyvät sen taikka sitten eivät hyväksy. Olen aina samaistunut mieshahmoihin helpolla, oli sitten fiktiivinen tai täysin oikea ihminen.
Toisaalta nämä pelien droidi hahmot ovat mielenkiintoisia, esimerkiksi Mass Effectin Legion. Harmi vain että hän ei ole kovinkaan pitkään valittavana omaan ryhmään, kun tulee niin myöhään pelissä mukaan. Droideista on vaikea sanoa kumpaa sukupuolta he ovat, ehkä siksi ovat minusta pelien mielenkiintoisimpia hahmoja. Tosin joskus löytyy ihan selviä viittauksia että kumpaa sukupuolta he ovat.

Romanian kappale euroviisuissa oli yksi suosikeistani ja video nousi suosikikseni loppupuolella olevien droidien takia. Olin aivan mennyttä miestä.

Video löytyy tuolta -> http://www.youtube.com/watch?v=sFYLp-r0ZVA

Tuntuu ihan siltä että tämä vuosi tulee olemaan täynnä valintoja. Tietyssä mielessä haluaisin päästä eroon tästä nykyisestä elämästäni jotta voisin aloittaa alusta. Puhtaalta pöydältä.