Ote kirjeestä

"Seksi samaa sukupuolta olevan kanssa."


Tuo sai minut ajattelemaan uskovana, että jos mennään kirjaimellisesti niin suhde ei ole mahdollinen minulle.
Mutta kun kaikki ihmiset vain katsovat ulkokuorta niin asia onkin jo eri. Tämä on oikeastaan sellainen aihe johon haluaisin mielipiteitä muilta.

Syksyn tuntoja

Ihmisiä, joita en tunne, mikä mahdollisuus. Voisiko tuolla jossain olla henkilö jonka kanssa tulisin toimeen ihan omana itsenäni. 

Tämä kylmyys tuntuu sisälläni asti. Inhoan tätä aikaa vuodesta, vaikka aurinkoisina päivinä onkin mahtavaa. Miksi olen yksin? Vailla seuraa? Uskokin on koetuksella. Haluaisin lämpöiseen syliin. Hemmoteltavaksi, aika ajoin ainakin.

Miksi pitää olla niin erilainen ettei osaa tulla toimeen kaikkien kanssa? No, ei nyt ehkä ihan jokaisen kanssa mutta kuitenkin ajatus. Haluan olla olemassa. Enkä olla olematon. Se lisää kipua.

Itsensä työstämistä (taas)

Itsensä työstäminen on ollut minulla viime aikoina esillä hyvinkin paljon.
Ulkoinen on ehkä ollut se mikä vaikuttaa eniten. Ensivaikutelma on se mikä saa meidät puhumaan toiselle ja päättelemään, ehkä liiankin hätäisesti millainen ihminen on kyseessä. Ainakin minusta löytyy ristiriitaa ihan tarpeeksi. Mahdollisesti yksi syy siihen miksi en ystävysty niin helposti muiden kanssa. En anna selkeää viestiä muille. Mutta olen kuitenkin jo kohtalaisen sinut oman pukeutumisen kanssa. Että kyllä minut tunnistaa minuksi.
 
Sisäinen puoli on kuin uusien aistien löytämistä. Huomata “uusia” asioita ja se että myöntää itselleen pitävänsä sellaisesta mitä toiselle ei voi edes kuvitellakaan sanovansa. Se on aikamoinen seikkailu itsensä kanssa. Omien tunteiden hallitseminen tulee ehkä tässä tulevaisuudessa joutumaan koetukselle. Eli sisäinen puoli on vielä hakusessa. Sitä tulee vahingossa muualla lähdettyä siihen rooliin, joka ei ole minua. Tulee vetäydyttyä taka-alalle ihan vaistomaisesti, vaikka ei haluaisi. Oma mielenkiinto olisi asiaan mutta rohkeus, olla oma itsensä tilanteessa, puuttuu. Eikä tuon taidon opettelu tule olemaan helppoa, saati nopeaa.

“Lower your gaze”

Kuulumisia

Siitä onkin jo aikaa kun viimeksi olen tänne kirjoitellut ja ehkäpä olisi hiukan aika kuulumisia kertoilla.

Talven aika on mennyt hyvinkin paljon taistellessani itseäni vastaan. Mutta nyt olen päässyt sen taistelun ylitse. Eli olen hyväksynyt itseni juuri sellaisena kuin mitä olen. Yhä edelleen peili on se harmin aiheuttaja mutta sinnekin pitää aina välistä kuikata, ettei aivan peikoksi muutu.
Samalla olen myös päässyt sinuiksi oman seksuaalisuuteni kanssa. Mikä on suuri helpotus. En olisi uskonut sitä mahdolliseksi. Mutta nyt jokainen vivahde mikä on menneisyydessä esiintynyt, on saanut selkeän kuvan. Jopa sekin miksi olen aina ollut varautunut seksuaalisesti. Monen muun lisäksi mutta ei niistä tässä kerrota. Mahdollisesti, ehkä joskus tulevaisuudessa, saan jonkun jolle voin kertoa.

Nyt alkaa uuden minän työstäminen. Se miten kauan siinä menee on iso kysymysmerkki. Mutta otan päivän kerrallaan ja suunnittelen varoen tulevaa. Mutta sen olen päättänyt lopullisesti, etten anna yhdenkään ihmiskäden koskea ruumiiseni sen muuttamiseksi toiseksi. Ennemmin taistelen masennusta vastaan.

Olen myös tämän kevään puolella tehnyt pientä itsearviontia pelien kautta. Lähinnä nyt sellaista, että miksi valitsen juuri tietyn sukupuolen ja minkälainen hahmo siitä kehittyy. Romanssit ja muut suhteet toisiin.
Dragon Age 2 on rehellisesti sanottuna ollut todella kovassa käytössä, silloin kun olen sitä päässyt pelaamaan. Uutuuden viehätys erityisesti ollut syynä. Mutta romanssimahdollisuudet olivat pieni pettymys verrattuna Dragon Age Origins peliin. Tosin DA2:ssa  vihdoinkin pääsi iskemään kyntensä Andersiin, tosin hiukan laimeampana mutta silti. Roolipelit <3 Mutta ehkä olisi aika koettaa saada rl suhteet myös ajantasalle.