Ulkoinen on ehkä ollut se mikä vaikuttaa eniten. Ensivaikutelma on se mikä saa meidät puhumaan toiselle ja päättelemään, ehkä liiankin hätäisesti millainen ihminen on kyseessä. Ainakin minusta löytyy ristiriitaa ihan tarpeeksi. Mahdollisesti yksi syy siihen miksi en ystävysty niin helposti muiden kanssa. En anna selkeää viestiä muille. Mutta olen kuitenkin jo kohtalaisen sinut oman pukeutumisen kanssa. Että kyllä minut tunnistaa minuksi.
Sisäinen puoli on kuin uusien aistien löytämistä. Huomata “uusia” asioita ja se että myöntää itselleen pitävänsä sellaisesta mitä toiselle ei voi edes kuvitellakaan sanovansa. Se on aikamoinen seikkailu itsensä kanssa. Omien tunteiden hallitseminen tulee ehkä tässä tulevaisuudessa joutumaan koetukselle. Eli sisäinen puoli on vielä hakusessa. Sitä tulee vahingossa muualla lähdettyä siihen rooliin, joka ei ole minua. Tulee vetäydyttyä taka-alalle ihan vaistomaisesti, vaikka ei haluaisi. Oma mielenkiinto olisi asiaan mutta rohkeus, olla oma itsensä tilanteessa, puuttuu. Eikä tuon taidon opettelu tule olemaan helppoa, saati nopeaa.
“Lower your gaze”
